Aamiainen hotellilla ja pyörät laivaan. Hommat sujuu ripeästi molemmissa päissä ja laivamatka helsinkiin mennään aurinkoisissa merkeissä laivan kannella rupatellen. Itse saatan vielä kaksi hollantilaista pyöräilijää ulos helsingistä kohti Porvoota. Nyt kotosalla ja tavarat on purettu. Väsynyt mutta uutta kokemusta rikkaampi. Kiitos kaikille matkalaisille hienosta asenteesta vaikka päivät tällä ensimmäisellä reissulla vähän venähtivätkin.
Eka kertani Venäjällä osui hyvin yhteen mielikuvieni kanssa. Nikkel oli tosi kolkko paikka, Murmansk ihan miellyttävän oloinen, samoin Petroskoi, Pietarissa on vaikea suunnistaa ja Tullityöskentely kivikaudelta. Pääasia on kuitenkin, että ihmiset olivat miellyttäviä oikeastaan kaikkialla, missä heidän kanssa olin tekemisissä. SH
Aamiainen ja laivaan. Ruhtinaallisen myöhäinen lähtö. Koneet käynnistyvät vasta kymmeneltä ja laiva yhdeltätoista. Molemmilla ryhmillä oli vähän perempi matka kuin minulla vaikka ei se minullakaan huono. Petroskoi ja Pietarhovi jäivät tosin ensi kertaan, mutta aina hyvä olla jotakin seuraavan kerran varalle. Ja josko se Kawan retaleen saisi vielä hengissä takaisin?
Kiitos jokaiselle vaiherikkaasta ja hauskasta matkasta… ja Jaakolle erityiskiitos tulkkaamisesta. Oli iso apu, että porukassa yksi venäjänkielen taitoinen. Ja kiitos, että kenenkään huumortaju ei pettänyt vaikka päivät vähän venyivät. Hyvää ajokautta Suomen kesään matlalaisillemme ja blogin lukijoille. Life is Now!
Reippaana aamu seitsemältä lähdettiin sateen siivittämänä Pieterin keskustan kautta hakemaan toinen ryhmä hotellilta . Koska venäjällä hotelleista saa aamiasta paikasta riippuen vasta puoli kahdeksasta tai kahdeksasta alkaen, niin luotettiin amerikkalaisiin ja vedettiin mäkkiaamiainen pienen aamuajon jälkeen. Seuraavana suunnaksi Pietarhovi, saavuttiin sopivasti juuri ennen suihkulähde näytöstä. Mitään pumppuja ei ei lähteissä ole vaan vesi tulee paineella, joten oli sitä insinööriosaamista aikanaankin. Pikkuisen matkamuistoja mukaan ja kohti Viroa.
Ajettiin alkupätkä Suomenlahden rantatietä pitkin Sonovyi Borgin ydinvoimalan ohi ja sen jälkeen päätettin ajan säästämiseksi oikaista suorempaa reittiä rajalle. Oli aika heikossa kunnossa meidän oikoreitti, mutta ihan ajettava kumminkin ja kaikki kiersivät kuopat kunnialla. Rajalle saavuttiin puoli neljän aikaan ja viimeisimmät pääsivät sieltä yli vasta puoli seitsemän. Toivottavasti joku päivä venäläisille tullivirkailijoille kerrotaan, että rajaa ylittävät ihmiset ovat heidän asiakkaitaan ja palkan maksajia, joten heitä tulee kohdella hyvin ja tehdä rajanylityksestä joustavaa. No, sitä päivää vielä odotellessa. Rajan toisella puolella odotti sitten yllätys. Matkanjohtaja Ruotsalo oli tullut suomesta vastaan uuden upean BM -tuplaaveensä kanssa. Loppumatka Tallinnaan mentiin pienissä ryhmissä ja viimeisen pääryhmän saavuttua hotellille mentiin illalliselle raatihineen torille. Maittavaa oli sapuska tänäänkin. Huomenna vielä pyörät laivaan ja suuntana Helsingfors! SH
Ei turhan pitkiä unia tänäänkään. Seitsemältä olen Tallinkin terminaalissa ja puolta tuntia myöhemmin pyörän kanssa laivassa. Reilua kahta tuntia myöhemmin nokka on kohti Narvaa. Veikkaan, että minulla aikaa ja poukkoilen pikkutieltä toiselle. Elämäni ensimäinen gps palauttaa aina reitille. On tuossa suunnistuslaitteessa puolensa vaikka olen tähän saakka onnistunut karttamaan moista… :)
Narvan raja-asemalla ehdin olla puoli tuntia kun Heikki Sarparanta putkahtaa ensimmäisenä miehenä Venäjästä ulos… kestääkin sitten kolme tuntia ennenkuin Pekka Huttunen putkahtaa sieltä viimeisenä miehenä. Hidasta on Venäjän rajoilla. Vähän reilu kolme tuntia meni maahan sisään.
Mutta loppumatka meneekin siten rivakasti. Viimeisestä venäjältä ulostulosta kestää kolme tuntia ja kaikki Tallinnassa. Yhdeltätoista illalla pihvit jokaisen nenän edessä. Tallinnan yö jää seuraavaan kertaan itse kultakin. Pientä univajetta ilmassa?
Petroskoi jäi taakse yhdeksältä ja matka kohti Pietaria alkoi vielä varsiin kauniissa säässä. Tovin ajettuamme alkoi kuitenkin sataa pienissä kuuroissa, mikä nyt menoa ei tietysti haitannut. Kuoppaisilla tieosuuksilla sade on hankalampi, koska pitää keskittyä enemmän tiehen, eikä maisemia siinä paljon katsella. Aunuksessa pidettiin pieni kahvipaussi ja palkattiin paikalliset pikkupojat vahtimaan kypäriä siihen saakka. Eikan HD sai myös Aunuksessa pienen laastarin pitämään vaihteen vaihtaja paikoillaan. Matka jatui märissä merkeissä kohti Pietaria ja tie oli paikka paikoin pomppuista, tosin tiestöä parannetaan jatkuvasti, joten jatkossa luvassa sileämpää kulkua. Ei nytkään voi valittaa. Suurin osa reitistä on kuitenkin ollut positiivinen yllätys ja tie on monin paikoin oikein hyvää.
Pieterissa vietiin Peterin ryhmä hotellille seitsemältä ja tässä kertaa oli minun porukan vuoro seikkailla Pietarin keskustassa. Pyörittiin 1,5 tuntia hotellia ympäri, kun sinne ei meenaattu löytää reittiä sitten millään ja meidät käännytettiin jo kertaalleen takaisin kohdasta, josta hotellille sitten kuitenkin oli tarkoitus ajaa. Samalla aluleella sijaitsee valtion rakennuksia, joten sinne pääsy vaatii hiukan etukäteistietoa paikasta. Kiitos Jaakon, löytyi hotelli sitten lopultakin. Tavarat huoneisiin, pikainen virkistäytyminen ja takseilla muun porukan seuraksi Saslik ja Zakuska illalliselle keskustan ravintolaan, jota porukkaamme paikallistietäjä Jaakko suositteli ja erinomainen paikka olikin. Pitkäksi se venähti tämäkin päivä, mutta fiilikset on hyvät. Huomenna aamulla aikaisin Pieterhovin kautta kohti rajaa ja Tallinnaa. SH
Nopean toiminnan päivä. Olen yhdeksältä Kajaanin Laatukoneen pihassa. Vartin yli yhdeksän on selvää, että Laatukoneesta ei heru apua… heruisi kyllä mutta ainoa mekaanikko ylibuukattu. Saan Art-Motorin numeron. Sinne mutta miten. Pihalla seisoo mies, auto ja peräkärry. Saisikos apua menen kysymään ja viiden minuutin kuluttua Kawa on kärryssä. Varttia myöhemmin Art-Motorin pihassa. Ystävällisiä nämä kajaanilaiset.
Tilanne selvitys ja sovitaan, että Kawa jää Kajaaniin. Erinomaisen ystävällinen omistaja vie minut hotelliin takaisin ja ottaa mukaansa sivulaukut, ajotakin ja kypärän. Sitä seuraa muutama nopea puhelu Biketeamiin, Tapiolaan ja kotiin. Tunnin päästä minulla vakuutus uuteen pyörään, rekisterikilpi, vihreä kortti noudettavissa Tuusulan Tapiolasta ja lentolippu Helsinkiin. Vaimoni Ritva on Helsingissä vastassa kypärä kainalossa. Ehdin saada uuden pyöräni Biketeamista ennen sulkemisaikaa ja kotiin laivalippuja varaamaan huomiseksi. Lähden porukkaa vastaan Narvaan. Samin kanssa sovin puhelimessa, että ryhmälle ei puhuta mitää. Uusi pakkaus kun kaikki edelliset matkatavarat Kajaanissa, pikainen sauna ja nukkumaan… ;)
Aamulla jätimme haikeat hyvästit matkajohtaja Ruotsalolle jä hänen pohjaan palaneelle riisinkeittimelle matkan jatkuen uuden upean megaryhmän kanssa kohti Petroskoita. Arto ja Eikka jäivät vielä hengittelemään Vienan meren raikkaita tuulahduksia Belomorskiin ja sovittiin, että pojat tulevat myöhemmin perässä kunhan tuuli tyyntyy. Sää oli hyvä läpi päivän, joskin edelleen vähän viileää. Kaksi edellistä päivää venyivät sen verran pitkäksi, että ajeltiin muutamin tankkauksin taukoineen suoraan kaupunkiin, jotta jää ilta aikaa tutustua Petroskoihin ja rentoutua ennen illallista.
Maisemat eivät enää vedä vertoja pohjoiselle ja tien varrella on harvakseltaan mitään erityistä nähtävää tällä välillä. Petroskoi on elävän ja siistin oloinen paikka ja ihan mukavan näköinen noin ensi silmäyksellä. Ei ollenkaan niin pysähtynyttä ja harmaata meininkiä täällä, kuten muissa alkumatkan paikoissa. Nyt hetken lepo ja illillalliselle läheiseen saksalaistyyliseen ravintolaan. Hotellin vastapäätä on Suomi rafla, mutta se ei reissaaja oikein houkuttele. Huomenna kohti Pietaria. Periferia on jätetty taakse. SH
Kontaktit ovat valttia myös Venäjällä. Jaakolla tuttu Paavo Kostamuksessa, joka eläkkeellä olevan Pavelin serkku. Vartin yli puolenpäivän Pavel pyöräyttää Nissan Primaveralla Belomorskin hotellin pihaan ja yhdeltä olemme liikkeellä kohti Suomen rajaa Kawasakin ketale peräkärryssä. Polttoaine ruiskutus systeemi sillä täysin sekaisin. Mutta selviää kyllä jahka saan se johonkin pajalle Suomen puolella.
Matka taittuu rivakasti, tai niin rivakasti kun venäjän teillä mahdollista. Yhdet ylinopeussakot lähellä Kostamusta (100 ruplaa). Kostamuksessa peräkärryn vaihto suomilailliseen. Passin haku Pavelin koroa. Vakuutusten osto Primaveralle ja peräkärrylle. Myöhäinen lounas tai aikainen päivällinen ja menoksi. Kaikki tämä tunnissa. Kajaanin Laatukoneen pihaan pudotamme Kawasakin heti kohta kahdeksan jälkeen. Koitan saada Pavelia jäämään Kajaaniin yöksi, mutta ei ei, takaisin Kostamukseen. Kova mies ajamaan. Itse kiipeän hotelli Seurahuoneen saunan lauteille ja ovaan purkin Olvia.
Oletan, että Peterillä on tästä päivästä aika paljon kerrottavaa joten oman päiväni voin summata seuraavasti. Pompussa biba lens ja lippis sille kaveriks takalaukusta, kun se aukes. Takana tulevan olivat tarkkana ja päähineet on taas kontissa. Ilta ja alkuyö sujui Peterin Kawaa tutkiessa, mutta ei saatu henkiin. Lopuksi vielä hotellin oven lukkopesä meni atomeiksi, kun koitettiin päästä huoneeseen Peterin kanssa. Sopi hyvin vilkkaan päivän päätökseks. Reitistä sen verran, että välillä hyvää tietä, välillä melkosia pomppuja, mutta ihan käyttökelpoista tietä. Keli hyvä ja meidän ryhmällä ei mitään ongelmia päivän aikana, hyvä me! SH
Joinakin päivinä sattuu enemmän kuin toisinaan. Tänään oli niitä sattuu enemmän. Epäonnen konepyöräkuljetaja oli minä itse. Kawasakini oli heti aamusta sitä mieltä, että ei huvittaisi käydä. Reilulla ryypyllä ja kaasulla kuitenkin suostuu juuri ja juuri.
Suunnistamme aamulla ensitöiksemme Murmanskin silhuettia hallitsevalle toisessa maailmansodassa kaatuneiden sotilaiden muistomerkille. Viimeisissä liikennevaloissa tulee jostakin paljon savua. Parkkipaikalla lähdekin selviää, Marjatan (pärinäsussuni) oikeasta kengastä puolet pohjaa on sulanut pakoputkeen. Molemmat putket hehkuvat punaisena!
Kawasaki ei jäännyt Murmanskiin vaikka viimeistään aamiaispakkalla niin epäilin liekkien tullessa putkista. Ylirunsas bensa niissä paloi. Maantiellä tilanne rauhoittui ja Kawasaki pysyi käynnissä. Toiseksi viimeisellä tauolla kello tulee hihasta asvallttiin. Metelliranneke katkesi.
Viimeisessä risteyksessä 40km ennen päämääräämme Belomorskia matka katkeaa. Kone sammuu. Ryhmä jatkaa 40km päässä olevaan Belomorskiin. Sovitaan, että Jaakko Mäkelä joka puhuu venäjää yrittää saada Kawasakille, Marjatalle ja minulle noutajan. Jäämme sateiseen risteykseen keskelle ei mitään. Marjatta ottaa pari vodkaryyppyä ja päätämme vetää kypärät päähän ja kokeilla vielä kerran, josko tuo lähtisi. Ja lähtee just just ryyppy täysillä ja kaasu kokonaan auki! Ja bensaa palaa, kulutus on noin 20l/100km. Päivällä kakkosena ajanut Mika Jokinen vähän valitteli pitkin päivää, että haisen pahalle… ;)
Pari kilometriä ennen Belomorskia tulee lisää jännittäviä hetkiä. Pitkä juna ja puomit alhaalla. Takanamme junan menoa odottanut autoilia mahtoi ihmetellä mistä kyse. Pidin kierrokset reilut viisi minuuttia viidessä tuhannessa. Bensa paloi liekkeinä molemista putkista ja Marjatan molemmat kengät paloivat putkien päälle kun jännityksessä painoi jalat putkia vasten. Kumi kärisi, liekit löivät ja balalaikka soi päässäni, mutta hotellin pihaan päästiin.
Päivän päivällismenuu oli helppo rasti. Kokki lupasi 18 annosta sitä mitä on. Tuli pataa, kalaa, kanaa, lihaa miten tuuri sattui kohdalle.
Päivän kruunasi Samin ja minun hotellihuoneen lukko, joka putosi käytävälle päivän pääteeksi. Mitähän huomenna? Maitojunalla kotiin mutta millä maitojunalla ja miten?
Aamu ei varsinaisesti valkene Saariselällä, koska valoisaa on koko ajan. Continental aamiainen Tunturihotellissa ja baanalle. Matka etenee aurinkoisissa merkeissä poroja väistellen kohti Norjaa ja Kirkkoniemeä, jonne saavuttiin yhden maissa iltapäivällä. Sämpyläkahvit naamariin torilla ja suuntana Tulli. Norja menee passeja vilauttamalla, mutta Venäjä vie selkeän voiton, kuten ennustettavissa oli. Aikaa kuluu noin 20 minuuttia X 16 kuljettajaa, joten siitä voi lyhyellä matikalla laskea kokonaisajan. Peter on järjestyksessä kolmas ja minä neljäs tullista ulos mennyt, joten jäämme tullin jälkeen tien varteen Marjatan kera odottelemaan muita. Yksi kerralaan porukka ajelee venäjän puolelle. Meidän aika tien varressa kuluu sepelivuoren valloituksessa, lepäillessä ja jumpatessa.
Ensimmäinen vastaan tuleva teollisuuskylä antaa kyllä kieltämättä karun vaikutelman Venäjästä. Iso alue mustaa saastuneen näköistä maata tehtaan ympärillä, suht kehnoa tietä ja ränsistyneitä taloja siellä täällä. Porojakaan ei enää näy missään, mutta sitten paranee. Sputnikin jälkeen tie paranee huomattavasti ja viimeiset yli 100 kilometriä Murmanskiin on hienoa tietä upein maisemin. Sää on ollut koko päivän hieno, mutta alle 10 astetta paikoin. Murmanskiin saavutaan vähän ennen kello 23 tullista johtuen, taksit alle ja illalliselle Mamma Mia -ravintolaan, joka osoittautuu varsin oivaksi paikaksi. Pitkä päivä, mutta tämä yötön yö pitää ainakin minut jotenkin virkeänä yhdistettynä raikkaan viileään ilmaan. Kello on nyt puoli kolme, joten aika lopetta runoilu ja mennä unten maille. Saapi nähdä, miten aamulla silmä aukeaa. Kasilta olis startti hotellin pihasta :) SH
On niitä poroja… ensimäiset kolme hölkkäsivät vastaan kohta Kajaanin jälkeen 300m ennen poronhoitoalueen isoa keltaista varoitusmerkkiä… ja matkalla etelään! Siirtolaisia? Varokaa Etelä-Suomi, porot tulee. Ennen Saariselkää näkyy monta tusinaa lisää. En osu yhteenkään, eikä kukaan mukaan osu.
Rovaniemi ei olekaan maailman napa saan todeta varsin konkreettisesti iltapäivän tunteina hölkätessäni pankista pankkiin. Tapiolassa ei mittään... eivät vaihda valuuttaa lainkaan. Osuuspankissa ei ruplia. Nordeassa jo lämpenee... löytyy 24 eurolla ruplia... 840kappaletta! Sammossa jo melkein lottopotti. Ruplia 519 eurolla. Siinä se, Rovaniemi on tyhjennetty ruplista! Tuleehan siitäkin vähän pähee ole, että Rovaniemen pankkien kaikki ruplat taskussa.
Oma aamu alkoi Kajaanista. Heikki Jääskeläisen Iisalmesta. Taisto Heleniuksen Raahesta. Kohtaamme Rovaniemiellä. Koko muu porukka... Samin sakki ja minun sakki, ovat jo perillä. Eikun majoittuminen, poronkäristykselle ja saunaa. Huomenna aamulla se sitten varsinaisesti starttaa. Retkemme itäisille maille. Kaiken kaikkiaan meitä on 18. Matkaa lahdetään taittamaan kahdessa ryhmässä. Tietty saatetaan moikata matkalla jos tavataan... ;)
Yläkuva; Ari Myllylä purkamassa Pariisista Dakariin pyöräänsä.
Alakuva; Kalusto aika bemari voittoista. Täytyy aamulla laskea tarkemmin mutta taitaa olla ainoastaan kolme japskia.
PR
Oma reissuni kohti Saariselkää alkoi tiistaina Helsingistä kohti Jyväskylää Hyvinkään ja Petäjäveden kautta. Seuraavana päivänä suuntana pohjoinen ja yöstoppi Haukiputaalla, josta matka jatkui torstaina Leville yöksi ja tänään Sodankylän kautta Saariselälle, jonne saavuin tasan kello kolme.
Ehdin viedä matkatavarat huoneeseen ja tullessani takaisin hotellin respaan Marjattaa Rovaniemeltä kuljettanut bussi kurvasi hotellin pihaan. Marjatan tavarat huoneeseen ja läheiseen Kuukkeli -kauppakeskukseen lihapulla -lounaalle.
Pikku hiljaa porukkaa kurvaili hotellin pihalle ja seitsemän jälkeen oltiin koko kööri käristyksen äärellä. Aurinko ei laske, mutta nyt maate ja ajatukset kohti suurta ja mahtavaa Äiti Venäjää. Tässä vielä lista matkalaisista. SH
Tämän blogin kirjoittaja on PeterPanBiken matkanjohtaja. Tämän ja monta muuta Moottoripyöräseikkailua löydät PeterPanBiken verkkosivuilta www.peterpanbike.fi
